Trigeen liittyen
VESIROKKO-VYÖRUUSU-POSTHERPEETTINEN NEURALGIA
ANESTESIA DOLOROSA
Kyseessä on tavallaan mahdoton yhdistelmä täydellistä tunnottomuutta ja äärimmäistä kipua samalla alueella. On teorioita, miksi kipua on täysin tunnottomalla alueella. Ensiksi, että kosketushermosäikeet ovat tuhoutuneet, mutta tuntohermosäikeet toimivat edelleen. Toinen teoria on, että aivot jotka vastaanottavat ja tulkitsevat hermojen signaaleja, joko muistavat tai korvaavat signaaleja, vaikka aivot eivät enää vastaanota impulsseja toimimattomista hermoista.
Kuvaus
Art: Cherl Poppe
Anestesia dolorosan aiheuttaa trigeminushermon vaurioituminen erilaisten kolmoishermooon kohdistuneiden toimenpiteiden, leikkausten tai trauman seurauksena.
Anestesia dolorosa on erittäin harvinainen kiputila, joka syntyy kolmoishermoon kohdistuvissa toimenpiteissä noin 1-4 prosentille potilaista.
Oireet ja diagnoosi
Tärkeimmät oireet ovat kasvojen puutuneisuus kosketukselle (aivan kuten hampaiden puudutuksessa) ja jatkuva kipu samalla alueella. Kipu on yleensä polttavaa, viiltävää tai repivää, mutta se voi olla myös terävää, pistävää tai osin sähköttävää. Voi esiintyä myös paineen tunnetta, silmäkipua ja sarveiskalvon tunnottomuutta. Kylmän tunne tekee joskus sen, että kasvot tuntuvat jäätyneeltä. Toisille taas lämpö aiheuttaa kasvoille polttavan tunteen.
Anestesia Dolorosan diagnoosi perustuu oireisiin.
Hoitokeinot
Ei ole mitään yksittäistä hoitoa, joka ratkaisisi kaikki anestesia dolorosan kipuongelmat. On kuitenkin olemassa muutamia hoitovaihtoehtoja, jotka voivat auttaa hallitsemaan kipua ja epämiellyttävää tunnetta. Lääkitys joudutaan räätälöimään jokaiselle yksilöllisesti kokeilujen avulla.
Puudutteet: Qutenza laastari (kapsaisiini), Emla-puudutevoide (lidokaiini, prilokaiini)
Lääkkeet: Epilepsialääkeet esim. karbamatsepiini, okskarbatsepiini gabapentiini, lamotrigiini sekä opioidit ja kipukynnyslääkkeet
Muut: kuuman/kylmän painaminen kipukohtaan, akupunktio, TENS
Kirurgiset hoitomuodot
Millään leikkauksella ei voida parantaa tätä sairautta. Kun anestesia dolorosa on diagnosoitu, kolmoishermon alueen operointia uudelleen on vältettävä, ellei se ole välttämätöntä.
Linkkejä anestesia dolorosaa koskien:
Laastareilla kipua vastaa
Facial-Neuralgia.org/Anesthesia Dolorosa
Kiputermistö/Tohtori.fi
Neurotalk-anyone with Anesthesia Dolorosa post MVD
MayoClinic – Trigeminal Neuralgia
Trigeminal Neuralgia-Atypical Neuralgia-Anesthesia Dolorosa
Trigeminal Neuralgia and treatments
Brain-and-spine PDF
Trigeminal Neuralgia patophysiology, diagnosics and current treatment
http://bja.oxfordjournals.org/content/87/1/117.full
Disablility Guidelines Trigeminal Neuralgia
<3 Anulle, Sannalle ja Nikkille <3
VESIROKKO-VYÖRUUSU-POSTHERPEETTINEN NEURALGIA
Vyöruusun (herpes zoster, HZ) syynä on vesirokon jäljiltä hermosolmukkeisiin uinumaan jääneen varicella-zosterviruksen (VZV) eli vesirokkoviruksen aktivoituminen, josta seurauksena on hermo-, iho- ja limakalvotulehdus.
Vyöruusun riskitekijät
Vyöruusun puhkeaminen on liitetty soluvälitteisen immuniteetin heikentymiseen mm. ikääntymisen yhteydessä. Korkea ikä onkin keskeinen vyöruusun riskitekijä.
Erityisesti alle 45-vuotiailla vyöruusun keskeisiä riskitekijöitä ovat stressi, auringon ultraviolettisäteily, HIV/AIDS, steroidien käyttö, syövän hoidot, lymfooma tai leukemia. Myös diabetes on joissakin tutkimuksissa liitetty vyöruusun puhkeamiseen.
Diagnoosi
Sekä vesirokon että vyöruusun taudinkuva on usein niin tyypillinen, että kliininen diagnoosi on luotettava. Immuunipuutteisilla taudinkuva voi kuitenkin olla erityisen raju ja tarvitaan laboratoriotutkimuksia diagnoosin vahvistamiseksi. Diagnostiikassa voidaan käyttää antigeenin osoitusta rakkulanäytteestä tai vasta-ainemäärityksiä. Erikoistapauksissa geenimonistustesti on käyttökelpoinen.
Oireet
Valtaosalla potilaista esiintyy kipuja ja poikkeavia tuntemuksia jo ennen ihottuman puhkeamista. Vyöruusua on pidetty hermosolmukkeen ja ääreishermon tulehduksena, mutta viruksen leviäminen keskushermostoon sekä tulehdus selkäytimessä ja aivorungossa on luultua yleisempää myös potilailla, joilla ei esiinny keskushermosto-oireita.Vyöruusu voi tulla minkä tahansa tuntohermon hermottamalle alueelle toiselle puolelle kehoa.
Vaikka vyöruusun aiheuttama ihottuma on kiusallinen ja kivulias, se rauhoittuu usein itsestään. Särkyyn voi ottaa mitä tahansa potilaalle sopivaa, reseptittä saatavaa särkylääkettä. Rakkuloissa on eläviä viruksia. Ne voivat tarttua henkilöön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa.
Komplisoitumatonta vyöruusua on hyvä pitää puhtaana ja kuivana sekä jos mahdollista peitettynä. Paikallisantibiootteja on syytä välttää. Jos ihottuma pahenee, voi kehittyä sekundaarinen bakteeri-infektio, joka vaatii systeemisen mikrobilääkityksen
Milloin lääkäriin?
Kova särky, laaja rakkulakylvö ja vyöruusu silmän seudussa sekä huono yleiskunto ovat syitä hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, sillä varhainen viruslääkehoito (asikloviiri, valasikloviiri tai famsikloviiri) vähentää iho- ja silmäoireita ja kipua. Särkypotilaille on aiemmin ollut tapana antaa kohtalaisen suuria kortisonimääriä suun kautta niin pian oireiden alusta kuin mahdollista. Hoidon hyödystä ei kuitenkaan ole selvää näyttöä, ja sen takia tavasta on pääosin luovuttu.
POSTHERPEETTINEN NEURALGIA (PHN)
Postherpeettinen neuralgia (PHN) on pitkittynyt vyöruusun jälkeinen hermokiputila, jonka kestosta ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Jotkut tarkoittavat PHN:llä kipua ihottuman parannuttua, toiset taas vähintään kolme tai kuusi kuukautta jatkuvaa kipua. Kipu voi jatkua vuosikausia.
On arvioitu, että 10 – 18 %:lle vyöruusupotilaista puhkeaa PHN.
Kolmoishermo, joita on yksi molemmilla puolella kasvoja, on kasvojen suurin tuntohermo. Hermossa kulkee useanlaisia signaaleja. Esimerkiksi kipu-, paine-, ja lämpöaistimukset välittyvät kasvoista suurelta osin juuri kolmoishermon kautta. Kasvojen kolmoishermon ylimmän haaran hermottama alue on myös melko yleinen vyöruusun esiintymispaikka, jolloin silmän sarveiskalvoon syntyvät rakkulat voivat vaarantaa näön.
Virus saattaa joskus aiheuttaa kolmoishermon alueella kovaa särkyä.
Oireet:
Polttava kipu, jonka laukaisee kevyt kosketus, sipaisu.
Jo vaatteiden pitäminen alueella on kivuliasta.
Jatkuva syvä särky.
Kihelmöivä kipu ihon alla.
Iskevä, viiltävä tai sähköiskumainen kipu.
Lääkehoito
Vyöruusun jälkeinen hermokipu ei yleensä lievity lainkaan tavallisin kipulääkkein. Sen sijaan trisyklisten masennuslääkkeiden hyvä teho on osoitettu monissa tutkimuksissa. Yleensä tehokas vuorokausiannos on noin 75 mg amitriptyliiniä, josta pääosa annetaan iltaisin. Vanhusten kipu saattaa lievittyä jo varsin pienillä annoksilla (10–25 mg). Myös epilepsiakipulääkkeitä, kuten karbamatsepiinia ja gabapentiinia on käytetty melko hyvällä menestyksellä. Jotkut saavat apua opioideista. Myös TNS-hoitoa, puudutevoiteita (esimerkiksi lidokaiinivoide) ja epiduraalipuudutuksia on käytetty PHN:n hoidossa.
Tehokas akuutin vaiheen viruslääkehoito todennäköisesti vähentää ja lievittää tätä hermosärkyä.
Postherpeettinen neuralgia on pahimmillaan vaikea, invalidisoiva ja hyvin hoitoresistentti tila
Meningoenkefaliitti, jossa aivot ja aivokalvot ovat tulehtuneet, on vyöruusun harvinainen komplikaatio.
Vyöruusu voi ilmestyä myös lapsille ja nuorille, se ei välttämättä ole vain vanhempien ihmisten sairaus.
Bakteerin aiheuttama ruusu ja vyöruusu ovat eri sairauksia.
On todettu, että vyöruusu lisää riskiä sairastua MS-tautiin.
Vyöruusun puhkeamista voi ehkäistä rokotteella (Zostavax), jota käytetään 60 vuotta täyttäneillä.
Linkkejä:
Lääkärikirja Duodecim :Vyöruusu (Herpes zoster)
Vyöruusun ehkäisy ja hoito
Vyöruusu
Therapica Fennica: Ihon virustaudit
Neuropaattisen kivun hoito-opas/Maija Haanpää
Vyöruusun oireet
Ramsay Hunt syndrome
Perifeerinen kasvohalvaus
Postherpeettinen neuralgia
Vyöruusu
EPÄTYYPILLINEN ELI ATYYPPINEN KASVOKIPU
Nykykäsityksen mukaan epätyypillinen eli atyyppinen kasvokipu selittyy suurella osalla potilaista neuropaattisilla eli hermoperäisillä tai neuroplastisilla (aivojen kykyä mukautua ja muuttua) mekanismeilla. Osalla potilaista kivun tausta jää epäselväksi. Akuutti suun ja kasvojen alueen kipu on syytä hoitaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti sen kroonistumisen estämiseksi.
Epätyypillinen eli atyyppinen kasvokipu on oirekokonaisuus, jolle on tunnusomaista keskikasvojen alueelle paikallistuva syvä jomottava, krooninen, jatkuva tai lähes jatkuva luonne. Se voi ilmetä myös paineen tunteena, puutumisena tai kasvojen ihotunnon ”erilaisuutena” enemmän kuin varsinaisena kipuna. Oireiston voimakkuus voi vaihdella viikosta, päivästä tai jopa tunnista toiseen. Autonomisia reaktioita (turvotuksia, ihon värin muutoksia tai hikoilua) voi esiintyä, etenkin kipukohtauksien yhteydessä.
Epätyypillisen eli atyyppisen kasvokivun osalta luotettavaan diagnoosiin päästään ainoastaan eri erikoisalojen yhteistyöllä; purentaelinperäiset, nenän sivuonteloiden patofysiologiaan eli nenän sivuonteloiden toimintaan liittyvät tai ääreishermosto- tai keskushermostoperäiset syyt pitää sulkea pois. Kasvoissa ei voida todeta rakenteellisia tai toiminnallisia poikkeavuuksia.
Elimellisten (somaattisten) lisätutkimusten tarve arvioidaan oireiden ja kliinisten löydösten perusteella.
Hoidossa käytetään pääsääntöisesti yleisiä neuropaattisen kivun hoitosuosituksia.
Lääkehoitona käytetään ensisijaisesti amitriptyliiniä ja sen sukulaislääkkeitä. Amitriptyliinihoito aloitetaan pienellä alkuannoksella (10–25 mg/vrk iltaisin) ja annostusta nostetaan hitaasti vasteen ja siedettävyyden mukaan tarvittaessa aina 150 mg:aan/vrk asti. Sen yleisin sivuvaikutus on suun kuivuminen ja väsymys.
Myös gabapentiiniä ja lamotrigiiniä voidaan käyttää.
Lääkehoidon teho vaihtelee suuresti ja se on lähes aina pitkäaikaista. Parantavaa hoitoa ei välttämättä löydy, mikä lisää sairauden aiheuttamaa psyykkistä kuormittuneisuutta. Potilaan on syytä varautua siihen, että parantavaa hoitoa ei välttämättä löydy.
Atyyppinen kasvokipu on harvinainen sairaus.
