Kuukausi: kesäkuu 2014
Odotuksia ja oletuksia
Aamupalaksi sitruunoita, jätesäkki päälle ja pari pyörähdystä tuhkassa, neuvotaan kroonisesti kipusairaan käsikirjassa. Tuon jälkeen voikin virittää kasvoille asiallisesti riutuneen, kärsivän ilmeen takkuisten hiusten ja tummien silmäpussien oheen. Jos puhutaan, niin sitten itku kurkussa tai muistetaan sanoa ”auauau” sekä ”voivoivoi” jokaisessa lauseessa. Suihkun ja saippuan käytön voi unohtaa sekä Eau de Löyhkää supsutetaan runsaasti ylle päivittäin.
On hämmentävää, minkälaisia ennakko-oletuksia kohtaan kipusairaana.
Sinähän ole pirteä ja iloinen! Niin olen, sou? Voi minua silti sattua. Koko ajan. Tuntuu, kuin nauru kuuluisi kiellettyjen asioiden listalla. Varsinkin julkisesti. Hymyileminen on myös vähän niin ja näin. Kivuissa kun ei ole mitään nauramista ja jos nauraa, ei voi oikeasti sattua. Teeskentelen siis. Olen luulosairas. Ei minulla ole oikeasti mitään kipuja. Olen vain patalaiska työtä vieroksuva yhteiskunnan loinen, joka ei viitsi suoriutua. Laiskottelen mieluummin, elän leveästi eläkkeeni turvin. Nukun pitkään. Rapsuttelen koiraa. Jos sattuu, otan särkylääkettä ja kipu katoaa. Puf, ja se on poissa.
Pesäpallomailalle olisi toisinaan niin käyttöä.
Vähänkö käy kateeksi, voit vain olla kotona, tehdä mitä ikinä haluat. Jos ei tee mieli tehdä mitään, ei tarvitse. Ei töihin raahautumista. Ei tappelua mänttien työkavereiden kanssa! Jos haluat, voit kölliä yökkärissä vaikka koko päivän. Bad hair day ei haittaa! Kateellinen huokaus.
Maila heilahtaa.
Vilkkaana keski-ikäisenä, olisin mieluummin töissä. On ikävä työkavereita, toisten seuraa, päivittäisiä huonoja juttuja. Junien ja bussien jahtaamista korkeilla koroilla. Jopa kiroilua kasautuville työpinoille. Niiden sijaan olen kotona. Elän neljän seinän sisällä. Syön kolme kertaa vuorokaudessa ison kourallisen lääkkeitä. Eivätkä ne edes vie kipuja pois! Sairaalat, ensiavut, lääkärit, lääkkeet ja apteekit ovat tulleet tutuiksi. Leikkaussalitkin.
En edesauttanut sairastumistani millään lailla. Sairaudet löysivät luokseni. Pyytämättä. Kielloista huolimatta. Kolmoishermosärky kasvoissa on taatusti toivomaton vieras elämässäni. Olen jumissa sen kanssa. Se on läsnä koko ajan ja joka hetki. Ei vain silloin, kun minulle sopii.
Kuka tahansa voi sairastua.
Briljantteja neuvoja satelee. Älä ajattele kipua! Done. Syö vihanneksia. Inkivääriä. Marjat parantavat vaivan kuin vaivan. Reipastu! Ylös, ulos ja lenkille, liikkumalla kivut unohtuu. Yksi kaikkien aikojen suosikeista, nappaa tömpsy konjakkia aamuin illoin. Avot ja sairaudet katoaa! Jännä juttu, etteivät valkotakit ole muistaneet mainita noista! Olen kärvistellyt kipujeni kanssa aivan turhaan. Däm!
Yksi parhaista tropeista ikinä, on ilo. Kunnon hekotus masu kippurassa ja vedet silmissä. Hyväntuulisena jaksaa paremmin. On helpompi olla ja hengittää. Moni “terve” voisi kokeilla, vaikka päivän ajan, miltä tuntuu olla hyväntuulinen. Ei anna pikkuasioiden heilauttaa. Etsimällä etsii päivistä pieniä, hyviä hetkiä. Voi kun ilon ja naurun saisi pullotettua! Nauru tervehdyttää paremmin kuin Burtsit, Zipit ja Zapit. Eikä ne muuten auta hermosärkyyn, vaikka mainoksessa sanotaan “kun tiedät mihin sattuu”. Tiedän, mutta siihen särkyyn eivät vahvatkaan kipulääkkeet tehoa.
Yhtä asiaa en halua kuulla lääkkeistäni. “Kamala kun syöt paljon myrkkyjä!” Myrkyt tappavat, eikö..? Lääkkeet, ne pitävät minut hengissä. Niiden ansiosta voin ja takuulla haluan elää. Elämä on kivaa.