Liikunta on yksi tärkeimmistä asioista, joilla voimme itse vaikuttaa positiivisesti elämäämme ja hyvinvointiimme. Siitä huolimatta usein unohdamme tämän arjen kiireissä ja kivun kanssa eläessä. Liikkumattomuutta puolustellaan ajanpuutteella, kenties haluttomuudella kokeilla uusia lajeja. Helposti passivoidumme, kun emme löydä itsellemme sopivaa lajia harrastaa.

Omalla kohdallani myönnän, että liikkuminen on kiinni viitseliäisyydestäni. Lääkkeet väsyttää jonkin verran, mutta tiedän mainiosti, että liikkuminen tavalla tai toisella piristäisi kummasti.Tulisi vain nähdä vaivaa ja repiä itsensä ylös sohvan uumenista. Tuntuu ajoittain aivan liian suurelta urakalta potkia itseään liikkeelle. Aloittamisen vaikeus kuitenkin helpottuu, kun liikunnasta tulee säännöllisempää.

Kerron liikunnasta ja sen merkityksestä kivun kanssa eläessä. Peilaan sitä omiin kokemuksiini ja siihen, miten trigeä sairastavana olen joutunut huomioimaan liikunnassani aina läsnä olevan kivun.

Trigeä sairastavana olen huomannut, että paikan vetoisuuden ja tuulettimien sijaintien huomioonottaminen on yksi tärkeimmistä asioista liikuntatilan valinnassa. Tottakai lajin mielekkyys vaikuttaa myös asiaan ja oman huomionsa vaatii itse kullekin sopivan lajin vauhdikkuus. Lajien ja harrastuspaikkojen soveltaminen on ollut pakollista ja sopeutuminen siihen, että osa lajeista on minulle nykyisin kivun kanssa eläessä mahdottomia harrastaa.

Erityisesti ulkoliikuntalajit ovat tuulen ja kylmyyden takia liian kivuliaita harrastaa, trige kun reagoi kylmään. Nyrkkeilyn vauhdikkuus ja tärähdysmäiset iskut toimivat samoin kiputriggereinä. Olen joutunut luopumaan monista lajeista, koska ne aiheuttivat kipukohtauksia. Sopeutuminen ja omista lempilajeista luopuminen oli pitkällinen prosessi.

Liikunta on kaikille suositeltava keino hallita kipujaan sekä auttaa jaksamaan. Täytyy vain muistaa sairauden ja kipujen asettamat rajoitukset. Mielen piristäjänä, masennuksen hoidossa ja uniongelmien hoitamisessa liikunnan on huomattu olevan joskus jopa lääkkeitä tehokkaampi hoitokeino. Tämän takia ajattelen henkilökohtaisesti, että kaikenlainen liikunta, jota kipuihmiset  harrastaavat, on heille hyväksi ja auttaa jaksamaan arjessa. Tuskin kukaan meistä laittaa pahakseen, että myös ulkonäössä tapahtuu liikkumisen myötä positiivisia muutoksia.

Kivun ja kolotuksen hetkinä tulee helposti houkutus jättää liikkuminen minimiin, mutta juuri tuolloin liikunnan hyöty voi olla paljon suurempi kuin normaalisti. Silloin on eritoten hyvä lähteä liikkeelle, vaikkapa kävellä sisätiloissa edestakaisin. Sisätiloissa kävelyä voi harrastaa ympäri vuoden esim ostoskeskuksissa. Täytyy vain kuunnella kiputasoaan ja sen mukaan valita liikunnan rasitustaso.

Liikunnan ei aina tarvitse olla hikiliikuntaa tai hengenahdistuksen partaalla menevää puuskuttamista lenkin jälkeen. Rauhalliset liikuntalajit kuten jooga, taiji, pilates, taukojumppa ja venyttely ovat erittäin toimivia. Ne saavat ajatukset pois kivusta, lisäävät verenkiertoa elimistössä ja nivelissä sekä lisäävät endorfiinien tuotantoa elimistössä. Sisälläolon ollessa meille trigeihmisille talvisin lähes pakon sanelema asia, arkiliikunta jää vähemmälle. Niin käy itsellenikin helposti.

Olen hankkinut kotiin kahvakuulia, jumppamaton ja TRX-nauhat, joilla harjoitan kaikkia lihasryhmiä ja kuntoilen niiden kanssa silloin kun en saa itseäni kuntosalille tai vesijuoksemaan. Kuntosalia ja vesijuoksua suosittelen kaikille, jotka eivät ole vielä kyseisiä lajeja kokeilleet. Vesijuoksua moni vierastaa syystä tai toisesta, kunnes kokeilevat ja toteavat sen erityisen tehokkaaksi. Se on nivelystävällinen laji, joka harjoittaa samaan aikaan lihaskuntoa ja toimii myös aerobisena liikuntana.

Kuntosali, kotijumppa ja lihaskunnon harjoittaminen yleensäkin auttaa kehoasi kokonaisvaltaisesti ja ylläpitää lihasmassan kuntoa. Erityisesti vanhemmiten lihasmassan määrä vähenee ja tämä vaikuttaa niin jaksamiseen, keskivartalon tukilihasten heikkenemiseen ja lisää mm. murtumien riskiä.