Tyyne ja Selma

Tyyne ja Selma istuivat sylikkäin takkahuoneen sohvalla. Vähän väliä Tyyne rapsutteli korvallistaan ja äännähteli vaimeasti. Selma oli hänen 15-vuotias kääpiövillakoiransa. He elelivät kahdestaan hulppeassa kartanossa Tammisaaren lähettyvillä. Tyyne oli enimmäkseen svenskatalande ja hän oli ikänsä hävennyt rahvaanomaista etunimeänsä. Onneksi sukunimi oli sentään Ehrnrååth. Sen kelpasikin sitten sanoa kovemmalla äänellä, kun esitteli itseänsä tuntemattomille ihmisille seurapiirikokkareilla. Tyyne oli jo 80-vuotias, mutta vielä varsin näpsäkässä iskussa. Selma puolestaan tassutteli jo kalkkiviivoilla. Oli sydänvika, keuhkoahtauma ja viherkaihi. Selma kävi joka kuukausi eläinlääkärillä ottamassa b-vitamiinipiikin ja samalla tarkistettiin, että kaikki on niin hyvin kuin mahdollista. Selma ei tykännyt ollenkaan niistä piikeistä ja hän murisi eläinlääkärille aina niin vihaisesti kuin vain harvahampainen viimeisiään vetelevä kääpiövillakoiravanhus voi murista.

-Selma Ehrnrååth, huudahti nuori valkotakkinen eläinlääkäri toimenpidehuoneen ovelta.

-God dag, Tyyne tervehti vetäen samalla Selmaa perässään huoneeseen.

Eläinlääkärin nimi oli Minerva Andersson. Hän tutki Selmaa joka puolelta. Kuunteli sydänääniä ja tunnusteli luita ja lihaksia. Tämä vanhus saisi jo päästä koirien taivaaseen haukahtelemaan viheriäisille niityille, Minerva yllätti itsensä ajattelemalla runollisesti. Juuri kun hän oli tökkäämässä vitamiinipiikin, niin hän huomasi Selman karvojen seassa jotain erikoista… Mitähän nuo oikein ovat, pitääpä kohta tutkia tarkemmin. Hän katsoi suurennuslasilla ja todellakin, täitä ovat! Ja nämähän ovat kaikenlisäksi ihmisen päätäitä, hän huudahti äänettömästi. Tuo vanha haahka kyllä lennähtäisi silmilleni höyhenet pölisten, jos pamauttaisin sille päin näköä, että koirassanne on ihmisen täitä. Tarkemmin kun katsoo, niin näyttääpä rouvalla olevan näppylöitä korvallisella ja niskassa, ilmeisesti siis täinpuremia! Selman täit ovat vissiin rouvasta karkuun lähteneitä. No, enpä voi niitä siitä moittia, Minerva ilakoi mielessään.

-Rouva Ehrnrååth, katsokaapa tänne suurennuslasiin! Näette varmasti nuo pienet eläimet, ne ovat loisia. Ne pitää häätää pois, kirjoitan reseptin shampoosta.

-Härregud! Oj då, mistähän lilla-Selma on sellaisia saanut. Varmasti tarttuneet siitä naapurin Jalmarista. Odottakaa liten stund, var så snäll, soitan rouva Wahlrååsille. Minä kehotan viemään Jalmari välittömästi lääkkäriin.

-Anteeksi, saanko keskeyttää. Voisimmeko ensiksi hetken keskustella? Minerva pyysi omasta mielestään yllättävän tahdikkaasti.

-Nämä loiset eivät ole tarttuneet toisista koirista. Nämä ovat päätäitä. Määrään Selmalle kaksi litran pulloa shampoota, jolla pesette hänet kolme kertaa. Muistakaa lukea pakkausseloste huolellisesti. Tällä shampoolla on turvallista pestä, se on ihan samaa, jota käytetään myös ihmisillä, Minerva sanoi korostaen lauseen loppua ja toivoi, että rouva ymmärtäisi vihjeen. Minerva arveli, että rouva löisi kultapäisellä kepillään hänen kallonsa halki, jos hän selvemmin vihjaisi, että Selman täit ovat rouvasta itsestään peräisin.

Minerva kirjoitti reseptin ja laskun ja toivotti rouvalle hyvää päivän jatkoa.

-Tack så mycket och adjö, rouva sanoi ja poistui huoneesta koiravanhuksensa kanssa niskaansa raapien.

Äskettäin valmistunut farmaseutti luki apteekissa rouvalta saamansa reseptin kolmeen kertaan: kaksi litraa ihmisten täishampoota koiralle. No, huh huh, tämäpä mielenkiintoista! Koiran täit eivät tartu ihmisiin ja niihin on omat lääkkeensä. Tällaiseen en ole vielä törmännytkään, että käydään eläinlääkäriltä hakemassa muka koiralle täishampoota, kun itse ollaan niin hienoja, ettei voida mennä lääkäriin täiden vuoksi. Selvästihän tuolla eukolla näkyy olevan täinpuremia tuossa korvallisella. Farmaseutti naputteli tiedot koneelle. Sitten hän kävi hakemassa shampoot, rahasti ostoksista ja toivotti rouvalle iloisesti hyvää päivän jatkoa.

Kotona Tyyne oli ihmeissään, kun niin kamalasti niskaa kutitti ja ihan kuin olisi jotain näppylöitäkin korvallisella. Hän arveli jo tilata lääkärinsä kotikäynnille, mutta päättikin pestä Selman ensiksi. Tyyne avasi shampoopaketin ja alkoi lukea pakkausselostetta. Vad i helvete, eihän täällä puhuta koirista mitään, Tyyne parahti ääneen. Kutinaa ja näppylöitä, ta mig fan!

© anu parkkonen -07

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.