KOLMOISHERMOSÄRKY ELI TRIGEMINUSNEURALGIA, kavereiden kesken trige

Kolmoishermo on kahdestatoista aivohermosta viides eli nervus trigeminus, joka huolehtii kasvojen ihon ja suuontelon limakalvon tunnosta. Kolmoishermosärky on tämän hermon neuropaattinen  kiputila. Trigeminusneuralgia -termi kuvaa sairautta suomenkielistä vastinettaan paremmin, sillä potilaat kuvaavat kipua harvoin säryksi. Kyseessä on yksi kovimmista kiputiloista ja se pysäyttää kaiken muun toiminnan.

Kolmoishermoja on kaksi, yksi kummallakin puolella kasvoja. Kumpikin näistä hermoista jakantuu kolmeen haaraan:

I Silmähermon haara huolehtii silmän alueen sekä otsan tuntoaistista

II Yläleukahermo huolehtii posken, nenän sekä yläleuan tuntoaistista

II Alaleukahermo huolehtii alaleuan tuntoaistista

Kolmoishermosärky voi tuntua minkä haaran alueella hyvänsä, mutta sitä esiintyy osalla potilaista myös kahden tai kolmenkin haaran alueella. Tyypillisesti kolmoishermosärky on toisella puolen kasvoja, mutta molemminpuoleinen kasvokipu on mahdollista. Ihossa tai muissakaan kasvojen alueen kudoksissa ei ole mitään vikaa, kipu johtuu kolmoishermon poikkeavasta toiminnasta.

Sairaudesta on suhteellisen vähän tietoa, mutta kolmoishermosärky esiintyy yleisemmin naisilla kuin miehillä, iäkkäämmillä kuin nuorilla. Ikävä kyllä kolmoishermosäryllä ei ole alaikärajaa, joten jopa pienet lapsetkin voivat sairastua tähän.  Sairautta tavataankin kaikissa ikäryhmissä, mutta yleisintä se on keski-iän jälkeen. Esiintyvyyden osalta ei ole tarkkoja tietoja, mutta yleisesti ympäri maailman katsotaan, että tähän sairastuu vuosittain 3-5/100 000.

Kipukohtaukset

Neuralgia, hermokipu, tarkoittaa kivun syntymistä kipuhermon poikkeavan tai virheellisen toiminnan seurauksena ilman, että on mitään kipua provosoivaa tekijää.  Kipukohtaus on toispuoleinen ja rajoittuu tietyn haaran alueelle.

Kolmoishermosäryn, trigen, tyypillinen kipukohtaus alkaa äkillisesti, useasti jonkun kevyen ärsykkeen seurauksena. Kipukohtauksen voi laukaista kasvojen kosketus, parranajo, meikkaaminen, hiusten pesu tai pelkästään viileä ilma tai tuuli. Samoin suun limakalvojen ärsytys esim syömisen tai hampaiden harjaamisen yhteydessä saattaa aiheuttaa kipukohtauksen.  Läheskään aina ei ole mitään syytä, miksi kipukohtaus alkaa tai miksi se jatkuu kenties päivästä toiseen.

Kipukohtaus on tyypillisimmillään sarja erittäin voimakkaita sähköiskumaisia kiputuikkauksia. Sarjan voimakkuus ja tuikkaisujen nopeus saattaa vaihdella, mutta kipukohtauksen aikana potilas on  täysin invalidisoitunut. Silloin on mahdotonta puhua, syödä, liikkua.  Kipukohtauksia saattaa tulla päivän aikana useita, kipukohtaus voi kestää muutamasta sekunnista minuutteihin ja niitä voi esiintyä vuorokauden aikana useita kymmeniä. Kohtausten välillä potilas saattaa olla lähes tai kokonaan oireeton, eikä mitään poikkeavaa voida tuolloin todeta lääkärin tekemässä tutkimuksessa.  Osalla potilaista esiintyy tavanomaisten kiputuikkausten ohella jomottavaa kipua, jolloin kyse on kolmoishermosäryn epätyypillisestä tautimuodosta. Kolmoishermosärky voi uusiutua vuosienkin kuluttua.

Trigen eri muodot

Kolmoishermosärystä voidaan erottaa kaksi muotoa, joiden oireet ovat usein samantapaiset: klassinen eli idiopaattinen sekä symptomaattinen trigeminusneuralgia. Klassinen muoto johtuu tavallisesti kolmoishermoa painavasta valtimosta aivorungon alueella eikä siihen liity muuta neurologista sairautta. Symptomaattisen muodon taustalla on usein MS-tauti tai kasvain. Kolmoishermosärkyyn liittyy myös muunlainen kasvojen alueen neuropaattinen kipu, joka voi olla seurausta kasvovammasta tai kasvojen alueelle tehdystä toimenpiteestä, joka on vaurioittanut jotakin kolmoishermon osaa.

Hoito

Ensisijainen hoito on lääkehoito ja niistä kenties käytetyin karbamatsepiini., joka on neurologin B-lausunnon perusteella kolmoishermosärkyä sairastavalle kokonaan korvattava lääke. Mikäli karbamatsepiini aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia (väsymys ja huimaus), voidaan kokeilla sen johdannaista, okskarbatsepiinia. Okskarbatsepiini on todettu karbamatsepiinin veroiseksi, mutta se ei ole erityiskorvattava trigeminusneuralgian hoidossa. Muita vaihtoehtoisia lääkkeitä ovat lamotrigiini, baklofeeni, fenytoiini, klonatsepaami jne. Näistä tarkemmin Kolmoishermosäryn lääkehoito osiossa.

Kirurginen hoito

Mikäli lääkehoito ei tehoa, voidaan turvautua neurokirurgiaan. Käytettyjä menetelmiä Suomessa ovat kolmoishermon haarautumiskohdan kuumentaminen neulaelektrodilla kipusignaalien kulun heikentämiseksi (trigeminusganglion koagulaatio) tai mahdollisesti hermon lähellä kulkevan valtimon erottaminen mikrokirurgisesti (mikrovaskulaarinen dekompressio). Näistä tarkemmin Kirurgiset toimenpiteet osiossa.

Trigemisneuralgian syy

Kolmoishermosäryn perimmäinen syy on useimmissa tapauksissa epäselvä. Kirjallisuudessa on pohdittu runsaasti sen havainnon merkitystä, että lähes 90 %:lla potilaista ylempi pikkuaivovaltimo sijaitsee tiiviisti kolmoishermoa vasten. On kuitenkin epäselvää, onko tämä kontakti kivun syynä. Samanasteinen läheisyys nimittäin todetaan kolmasosalla muista syistä tutkituista potilaista, joilla ei ole kolmoishermosärkyä. On esitetty, että puristava suoni aiheuttaa hermoa ympäröivän myeliinikerroksen vaurion, jota suonen pulssi vielä pahentaa. Tämä puolestaan saa aikaan hermon laukeamiskynnyksen madaltumisen. Mekaaninen ärsyke aiheuttaa kipusäikeiden aktivoitumisen, ja herkistymisen edetessä kipusignaali voi syntyä lopulta itsestään ilman mitään kipuärsykettä.

Nuoren ihmisen kolmoishermosärky voi olla MS-taudin oire. Harvinaisia kolmoishermosäryn syitä ovat hermoa painava synnynnäinen aivoverisuonen pullistuma (aneurysma) tai aivokasvain. Hampaan tukikudosten vaurio voi johtaa kolmoishermosärkyä muistuttavaan krooniseen kiputilaan.

Diagnoosi

Kolmoishermosäryn diagnoosi asetetaan kliinisen kuvan perusteella eikä se sinänsä edellytä mitään koneellisia tutkimuksia. On kuitenkin suositeltavaa kuvata potilaan pää kerran, jotta tietokonetomografian tai magneettikuvauksen avulla voidaan muut mahdolliset syyt kivulle sulkea pois.

Kolmoishermosärky on useimmiten helppo erottaa muista kasvojen alueen kiputiloista, jotka itse ovat kolmoishermosärkyä tavallisempia. Migreenikohtaus paikallistuu harvoin yksinomaan kolmoishermon alueelle eikä se ole sähköiskumaisen tuikkivaa – sykkivää useinkin. Leukanivelen toimintahäiriöstä johtuva kipu paikallistuu usein niveleen, jonka painelu aristaa ja liikerata on epätasainen. Kasvojen pehmytkudosten kiputilat, kuten fibromyalgian kipupisteet, paikallistuvat tyypillisille paikoille purentalihaksiin tai niiden jänteisiin. Lihasjännityspäänsärky on jomottavaa ja tuntuu usein molemmin puolin ohimolihaksissa. Hammaslääkärien potilailla melko tavallinen vaiva on ns. epätyypillinen kasvokipu, joka on suun ympäristöön keskittynyt jatkuva jomotus.

Itsehoito

Kolmoishermosärkyyn ei voida omin keinoin suoraan vaikuttaa. Jos kipukohtaus on tullakseen, se tulee. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että kipua aiheuttavien asioiden välttely, poissulkeminen mahdollisimman tarkasti, helpottaa oleellisesti trigen kanssa elämistä. Se ei tosin estä kipukohtausten syntymistä tai epätyypillisen hermosäryn jatkuvaa jomotusta. Trigeminusneuralgia elää aivan omaa elämäänsä ja sairastavalla on melko vähän keinoja  estää uudet kipukohtaukset. Moni trigeminusneuralgiaa sairastava välttelee ilmastoituja tiloja, ulkona olemista, osa jopa elää täysin sisätiloissa. Kasvojen suojaaminen ärsykkeiltä mahdollisimman tarkasti helpottaa oireiden kanssa elämistä. Mahdollisuuksien mukaan jos pystyy välttelemään stressitilanteita, kylmää ilmaa, tuulta, kipupisteiden koskemista jne kipua aiheuttavia asioita, trigenkin kanssa pystyy elämään.

Kolmoishermosäryn ehkäisy

Sairauteen ei tunneta ehkäisykeinoa.

Periytyvyys

Kolmoishermosäryn ei tiedetä olevan periytyvä, mutta joissain perheissä  tiedetään olevan useampia trigeä sairastavia. Kyseessä lienee enemmänkin sattuma.

Kolmoishermosärky -esite 2016 (pdf)

Lähteet:

Neuropaattisen kivun hoito-opas
Maija Haanpää/Duodecim

Seppo Soinila,
artikkeli Kolmoishermosärky/Suomen Migreeniyhdistys