VESIROKKO-VYÖRUUSU-POSTHERPEETTINEN NEURALGIA

Vyöruusun (herpes zoster, HZ) syynä on vesirokon jäljiltä hermosolmukkeisiin uinumaan jääneen varicella-zosterviruksen (VZV) eli vesirokkoviruksen aktivoituminen, josta seurauksena on hermo-, iho- ja limakalvotulehdus.

Vyöruusun riskitekijät

Vyöruusun puhkeaminen on liitetty soluvälitteisen immuniteetin heikentymiseen mm. ikääntymisen yhteydessä. Korkea ikä onkin keskeinen vyöruusun riskitekijä.

Erityisesti alle 45-vuotiailla vyöruusun keskeisiä riskitekijöitä ovat stressi, auringon ultraviolettisäteily, HIV/AIDS, steroidien käyttö, syövän hoidot, lymfooma tai leukemia. Myös diabetes on joissakin tutkimuksissa liitetty vyöruusun puhkeamiseen.

Diagnoosi

Sekä vesirokon että vyöruusun taudinkuva on usein niin tyypillinen, että kliininen diagnoosi on luotettava. Immuunipuutteisilla taudinkuva voi kuitenkin olla erityisen raju ja tarvitaan laboratoriotutkimuksia diagnoosin vahvistamiseksi. Diagnostiikassa voidaan käyttää antigeenin osoitusta rakkulanäytteestä tai vasta-ainemäärityksiä. Erikoistapauksissa geenimonistustesti on käyttökelpoinen.

Oireet

Valtaosalla potilaista esiintyy kipuja ja poikkeavia tuntemuksia jo ennen ihottuman puhkeamista. Vyöruusua on pidetty hermosolmukkeen ja ääreishermon tulehduksena, mutta viruksen leviäminen keskushermostoon sekä tulehdus selkäytimessä ja aivorungossa on luultua yleisempää myös potilailla, joilla ei esiinny keskushermosto-oireita.Vyöruusu voi tulla minkä tahansa tuntohermon hermottamalle alueelle toiselle puolelle kehoa.

Vaikka vyöruusun aiheuttama ihottuma on kiusallinen ja kivulias, se rauhoittuu usein itsestään. Särkyyn voi ottaa mitä tahansa potilaalle sopivaa, reseptittä saatavaa särkylääkettä. Rakkuloissa on eläviä viruksia. Ne voivat tarttua henkilöön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa.
Komplisoitumatonta vyöruusua on hyvä pitää puhtaana ja kuivana sekä jos mahdollista peitettynä. Paikallisantibiootteja on syytä välttää. Jos ihottuma pahenee, voi kehittyä sekundaarinen bakteeri-infektio, joka vaatii systeemisen mikrobilääkityksen

Milloin lääkäriin?

Kova särky, laaja rakkulakylvö ja vyöruusu silmän seudussa sekä huono yleiskunto ovat syitä hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, sillä varhainen viruslääkehoito (asikloviiri, valasikloviiri tai famsikloviiri) vähentää iho- ja silmäoireita ja kipua. Särkypotilaille on aiemmin ollut tapana antaa kohtalaisen suuria kortisonimääriä suun kautta niin pian oireiden alusta kuin mahdollista. Hoidon hyödystä ei kuitenkaan ole selvää näyttöä, ja sen takia tavasta on pääosin luovuttu.

POSTHERPEETTINEN NEURALGIA (PHN)

Postherpeettinen neuralgia (PHN) on pitkittynyt vyöruusun jälkeinen hermokiputila, jonka kestosta ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Jotkut tarkoittavat PHN:llä kipua ihottuman parannuttua, toiset taas vähintään kolme tai kuusi kuukautta jatkuvaa kipua. Kipu voi jatkua vuosikausia.

On arvioitu, että 10 – 18 %:lle vyöruusupotilaista puhkeaa PHN.

Kolmoishermo, joita on yksi molemmilla puolella kasvoja, on kasvojen suurin tuntohermo. Hermossa kulkee useanlaisia signaaleja. Esimerkiksi kipu-, paine-, ja lämpöaistimukset välittyvät kasvoista suurelta osin juuri kolmoishermon kautta. Kasvojen kolmoishermon ylimmän haaran hermottama alue on myös melko yleinen vyöruusun esiintymispaikka, jolloin silmän sarveiskalvoon syntyvät rakkulat voivat vaarantaa näön.

Virus saattaa joskus aiheuttaa kolmoishermon alueella kovaa särkyä.

Oireet:

Polttava kipu, jonka laukaisee kevyt kosketus, sipaisu.

Jo vaatteiden pitäminen alueella on kivuliasta.

Jatkuva syvä särky.

Kihelmöivä kipu ihon alla.

Iskevä, viiltävä tai sähköiskumainen kipu.

Lääkehoito

Vyöruusun jälkeinen hermokipu ei yleensä lievity lainkaan tavallisin kipulääkkein. Sen sijaan trisyklisten masennuslääkkeiden hyvä teho on osoitettu monissa tutkimuksissa. Yleensä tehokas vuorokausiannos on noin 75 mg amitriptyliiniä, josta pääosa annetaan iltaisin. Vanhusten kipu saattaa lievittyä jo varsin pienillä annoksilla (10–25 mg). Myös epilepsiakipulääkkeitä, kuten karbamatsepiinia ja gabapentiinia on käytetty melko hyvällä menestyksellä. Jotkut saavat apua opioideista. Myös TNS-hoitoa, puudutevoiteita (esimerkiksi lidokaiinivoide) ja epiduraalipuudutuksia on käytetty PHN:n hoidossa.

Tehokas akuutin vaiheen viruslääkehoito todennäköisesti vähentää ja lievittää tätä hermosärkyä.

Postherpeettinen neuralgia on pahimmillaan vaikea, invalidisoiva ja hyvin hoitoresistentti tila

Meningoenkefaliitti, jossa aivot ja aivokalvot ovat tulehtuneet, on vyöruusun harvinainen komplikaatio.

Vyöruusu voi ilmestyä myös lapsille ja nuorille, se ei välttämättä ole vain vanhempien ihmisten sairaus.

Bakteerin aiheuttama ruusu ja vyöruusu ovat eri sairauksia.

On todettu, että vyöruusu lisää riskiä sairastua MS-tautiin.

Vyöruusun puhkeamista voi ehkäistä rokotteella (Zostavax), jota käytetään 60 vuotta täyttäneillä.

Linkkejä:

Lääkärikirja Duodecim :Vyöruusu (Herpes zoster)
Vyöruusun ehkäisy ja hoito
Vyöruusu
Neuropaattisen kivun hoito-opas/Maija Haanpää
Vyöruusun oireet
Perifeerinen kasvohalvaus