Epätyypillinen kasvokipu

EPÄTYYPILLINEN KASVOKIPU

Akuutti suun ja kasvojen alueen kipu on syytä hoitaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti sen kroonistumisen estämiseksi.
Kasvokipua voi liittyä äkillisenä, tai pitkäaikaisena oireena, varsin moniin sairauksiin. Se voi olla myös itsenäinen kasvon alueen hermoihin liittyvä sairaus.Epätyypillistä kasvokipua sairastava potilas on yleensä keski-ikäinen tai sitä vanhempi nainen ja hänellä on usein muitakin kipuoireita kehossa. Valtaosalla potilaista on psyykkisiä oireita, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta. Voimakas työuupumus on tavallista tässä potilasryhmässä. Usein jää selvittämättä, onko psyykkinen oireilu kiputilan syy vai seuraus.

Kun mikään allamainituista syistä EI selitä pitkittynyttä kasvokipua, puhutaan epätyypillisestä kasvokivusta. Tällöin kasvojen kudoksissa ei perusteellisissakaan tutkimuksissa todeta mitään rakenteellisia tai toiminnallisia poikkeavuuksia.

MörriNämä kasvokivun syyt ovat varsin tavallisia:
•Leukanivelen toimintahäiriö
•Puremalihasten ja suunpohjan lihasten kiputilat
•Hammasperäiset kiputilat
•Nenän sivuonteloiden tulehdus (sinuiitti)
•Kasvojen, leukaluun ja silmäkuopan vammojen jälkitilat
•Hampaanpoiston jälkeinen kiputila (aavesärky)
Pään ja niska-hartiaseudun lihaskireydet

Nämä syyt ovat melko tavallisia:
•Kolmoishermosärky
•Sarjoittainen päänsärky
•Sylkirauhasen sairaudet
•Ihon sairaudet (herpes, vyöruusun jälkitila)
•Silmäperäiset syyt

Nämä syyt ovat erittäin harvinaisia:
•Ohimovaltimon tulehdus (temporaaliarteriitti)
•MS-tauti
•Pään alueen kasvain

Epätyypillisen kasvokivun kliininen kuva

Potilaat kuvaavat kivun usein jäytäväksi tai jomottavaksi ja se on jatkuvaa tai lähes jatkuvaa, voimistuen usein yöllä. Kipu on tavallisesti toispuoleista ja kivun ydin sijaitsee useimmiten ylä- tai alaleuan tai posken alueella. Oireisto voi ilmetä myös paineen tunteena, puutumisena tai kasvojen ihotunnon ”erilaisuutena” enemmän kuin varsinaisena kipuna. Oireiston voimakkuus voi vaihdella viikosta, päivästä tai jopa tunnista toiseen. Tavallisesti kliinisen tuntotestauksen tulos on normaali. Puhuminen tai syöminen eivät laukaise kipua, eikä kipu estä näitä toimintoja.

Kasvokivun oireita saattaa esiintyä kielessä, leuassa, kurkussa, hampaissa tai huulessa. Suun hajuoire on lääkärin hyvä varmistaa omalla nenällään, koska sekin on yksi kivun ilmenemismuoto. Suun kuivuus, nenän tukkoisuus, korvan tukkoisuus tai lukkoisuus tai pisto korvassa voivat olla epätyypillisiä kipuoireita. Samoin subjektiivinen kuulon heikkeneminen, pahoinvointi tai huimaus voivat olla kroonisen kasvokivun ilmenemismuotoja.

Autonomisia reaktioita (turvotuksia, ihon värin muutoksia tai hikoilua) voi esiintyä, etenkin kipukohtauksien yhteydessä.
Kipu ei yleensä ole terävää, eikä se ole voimakkuudeltaan yhtä kovaa ja lamaannuttavaa kuin kolmoishermosärky.

Kasvokipujen oireiden moninaisuudesta johtuu, että luotettavaa diagnoosia ei voi tehdä minkään erikoisalan lääkäri yksin, vaan tarvitaan useiden eri alojen konsultaatioita. Yleensä tarvitaan yleislääkärin tutkimuksen lisäksi mm. korvalääkärin, silmälääkärin, neurologin, hammaslääkärin, suu- ja leukakirurgin ja psykiatrin arvio potilaan kivusta.

Hoito

Epätyypillisen kasvokivun lääkehoitona käytetään ensisijaisesti amitriptyliiniä ja sen sukulaislääkkeitä (Triptyl®, Klotriptyl®, Pertriptyl®, Noritren®, Limbitrol®).  Amitriptyliinihoito aloitetaan pienellä alkuannoksella (10–25 mg/vrk iltaisin) ja annostusta nostetaan hitaasti vasteen ja siedettävyyden mukaan tarvittaessa aina 150 mg:aan/vrk asti. Sen yleisin sivuvaikutus on suun kuivuminen ja väsymys.

Lääkehoitona käytetään myös useita epilepsiakipulääkkeitä, eniten karbamatsepiinia (Neurotol®, Tegretol®, Trimonil®, Karbamatsepin-Ratiopharm®).

Myös gabapentiiniä (Neurontin®, Gabapentin®) ja lamotrigiiniä (Lamictal®) käytetään.

Lääkehoidon teho vaihtelee suuresti, mutta yli puolet potilaista kokee hyötyvänsä siitä. Lääkehoito on lähes aina pitkäaikaista.
Monesti kokeillaan fysikaalisia hoitomuotoja, hypnoosia ja erilaisia psykoterapian muotoja, mutta tieteellistä näyttöä näiden hoitojen tehosta ei ole.

Potilaan on syytä varautua siihen, että parantavaa hoitoa ei välttämättä löydy.

Suomessa julkaistussa väitöskirjassa todettiin epätyypillistä kasvokipua sairastavilla potilailla muutoksia aivojen tyvitumakkeiden dopamiinijärjestelmässä. On myös todettu, että kasvokipupotilailla kolmoishermon sähköinen toiminta poikkeaa normaalista.