Eilinen ilta ja yö menivät rattoisasti tykistökeskityksiä kuunnellen. Sadan metrin päässä on kaupungin virallinen tuliasema ja välillä tuntui kuin ihan tässä kotosalla ollessakin olisi ollut nykyajan Tali-Ihantalassa. Rahaa paloi taivaalle ammuttuna arviolta 100 000 euroa, vaikkei tällä kertaa kaupunki laittanutkaan tuohon turhuuteen sentin pyörylää. Onneksi! Isot kiitokset siitä kerrankin viisaille päättäjille.

En tullut tehneeksi lupauksia tämän vuoden varalle. Sen sijaan minulla olisi toivomuksia hirmuisen pitkä lista.

Kun jostain on aloitettava se toivomusteni kertominen, niin olkoon ensimmäisenä se, että kaikkien ihmisten kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin toiveet toteutuisivat. No, se oli ehkä hieman populistinen toivomus, myönnettäköön.

Mutta seuraavat toiveeni ovat ihan oikeita ja saavutettavissa olevia. Varmasti ne ovat myös esim. YK:n pääsihteerin listalla ihan ensimmäisinä.

Siis, että kaikki sodat loppuisivat maailmasta ja tulisi ikuinen rauha.

Että kaikilla olisi riittävästi ruokaa ja kunnollinen koti.

Että ilmastonmuutos pysähtyisi, eikä maapallo tukehtuisi omiin saasteisiinsa ihmisten vastuuttomien päätösten seurauksina.

No, oletettavasti noita ovat toivoneet YK:n pääsihteerit sen puulaakin perustamisesta lähtien, mikäli yhtään osaan arvella heidän sielunelämäänsä. Eivät ole toteutuneet, ei, mutta nämähän olivatkin toivomuksia! Oletettavasti ne pysyvät kaikkien ihmisten kaikilla toiveiden listoilla maailman tappiin asti. Juu, ja toivon, ettei minun tarvitse olla näkemässä sitä tappiin joutumista.

Ehkä minun pitää laskeutua jonkun verran alemmas noista sfääreistä ja esittää toiveita Suomen asioista. Nyt kyllä tuli toivottomuuden huokaus. Nimittäin, jos esitän toiveitani valtakunnan hallitukselle, että se tekisi jotain hyvää kansalaisilleen, niin taitavat olla kohtuullisen turhia toivomuksia. Onhan tuo nähty, että mitään hyvää ei ole tapahtunut vuosiin ja jo tänään moni asia on huonommin kuin eilen. Kun nyt kuitenkin aloin tätä kirjoittamaan, niin yritän ihan väkisin esittää muutamia toivomuksia, jotka olisi jopa mahdollista toteuttaa, jos valtiovallalla olisi hyvää tahtoa ja kyky nähdä, millaista ihan oikea elämä tässä valtakunnassa on. Ei, en toivo, että kaikilla olisi hirvittävän paljon rahaa.

Toivon,

että vanhuksista pidettäisiin huolta ja heillä olisi hyvät oltavat. He ovat tämän maan rakentaneet ja vauraaksi saattaneet. On häpeäällistä, millaita monien elämä on.

Että lapsilla olisi hyvät ja terveydelle turvalliset oppimisympäristöt.

Että yksikään nuori, eikä aikuinenkaan syrjäytyisi yhteiskunnasta. Että kaikista pidettäisiin huolta.

Että perheillä olisi työtä ja toimeentuloa. Ettei kenenkään tarvitsi lähteä työttömyyden vuoksi pois kotoaan tai muuttaa vasten tahtoaan vieraalle paikkakunnalle työnsä perässä.

Näiden toivomusteni toteutuminen on valtiovallan ja yritysten käsissä. Jään pelolla odottamaan tulevaisuutta mm. näiden asioiden osalta, sillä ajat ovat menossa huonompaan suuntaan.

Mitä sitten toivon kaikkein lähimmilleni? Vanhemmilleni, sukulaisilleni, kavereilleni ja ystävilleni… Tietysti ainakin, että he kaikki pysyisivät mahdollismman terveinä tai ettei heidän tilansa ainakaan menisi huonommaksi. Se on paljon toivottu, kun tietää millaisia sairauksia joillakin heistä on.

Että rauha ja rakkaus säilyisivät heidän perheissään ja lähipiirissään.

Että heidän lapsensa saisivat hyvän koulutuksen ja mahdollisuuden toiveidensa mukaiseen onnelliseen elämään.

Että voisimme olla ikäänkuin yhtä suurta perhettä, auttaa toisiamme ja pitää huolta toisistamme.

Tähän en osaa sanoa mitään fiksua, mutta nämä lähimpiini liittyvät toivomukset ovat tietenkin listallani tärkeimpiä. Niiden toivon hartaasti toteutuvan ja mikäli se itsestäni on kiinni, niin toivon, että jaksan tehdä työtä mahdollisimman paljon lähimpieni hyväksi.

Jotain kai sitä voisin toivoa itsellenikin. Tylsä aihe. Pidän omat asiani pääni sisällä edellenkin ja vissiin aina. Joku toinen kenties voisi toivoa, että alkaisin kuoriutua tai avautua. Jää nähtävksi, toteutuuko hänen toivomuksensa.

Mitäs sitten vielä? Minulla saattaisi olla joitakin toivomuksia harrastustoimintani suhteen. Se on sopivan neutraali aihe äskeisen kohdan jälkeen. On tammikuu ja terveiksi leikatut olkapäät, mutta ei ole lunta, että pääsisin hiihtämään. Saisko lunta? No, ei itketä, vaikken saiskaan… Voinhan aivan yhtä hyvin lompsia pitkin katuja uusilla bootseillani.

Kun olen viimeiset viikot viettänyt melkoisen tiiviisti tämän surffilautani ääressä, niin en oikeastaan voi toivoa muuta kuin,

että tehdyt työt kantaisivat hyödyllistä ja makoisaa hedelmää.

Että tiimi, jossa minulla on pilkuttajan rooli, pystyisi auttamaan tehtyjen töiden seurauksena mahdollismman montaa ihmistä heidän vaikeissa tilanteissaan.

Että kipu ja tuska vähenisi itse kultakin ja elämässä näkyisi valoa ja kirkkaita värejä jatkuvan harmauden keskellä.

Eihän minulla paljoa näitä toivomuksia kertynytkään, kun rupesin niitä hetkeksi ihan oikeasti miettimään! Kuitenkin oikein hyvä juttu, että ajattelin. Varsinkin lähimpien ihmisten muistaminen, niin ajatuksissa kuin teoissakin, ja kaiken hyvän toivominen heille ihan jokaisena vuoden päivänä tuo iloista mieltä itsellekin.

Tälläisiä ajatuksia pyörähti Itärintaman Ihmettelijän päässä 1.1.2014